Hieno viikko, viikonloppuna oltiin Turun seudulla, ystävien luona Raisiossa, Turussa ja poikettiinpa Naantalissakin.
Raision Sirkka ja Risto ovat aina yhtä pirtsakoita ja reippaita, kovasti jo suunnittelivat Kemiöön kesämökille muuttoa ja tuntuivat nauttivan ajatuksesta: 1/2 vuotta maaseudulla, lähellä merta ja kalansaaliita. Tässäpä aasinsilta kainuulaiseen lohikukkoon. Sirkka, "keinoemoni" opiskeluajaltani oli tehnyt meille kotiinviemiseksi avokukon lohesta, kiitos, hyvää oli, mikään ei kuitenkaan voita Sirkan oikeaa ahvenkukkoa! (paitsi oma lanttukukko, joka haahuilee lähellä kärkisijaa :)). Ahvenat vaan ovat kuulemma olleet tavoittamattomissa.
Sunnuntaina kotiin palatessamme huomasin täälläkin tienvarret täynnään pieniä keltaisia kevätaurinkoja, leskenlehdet, nuo luontokevään airueet, olivat taas puskeneet itsensä läpi kuolleen ruohon ja syksyisten lehtien vielä lähes jäisestä maasta. Ihanaa, rakastan teitä leskenlehdet, saattte minut muuttumaan kesäpirjoksi. Mieli keventyy kummasti ja vielä kuin ihmeen kaupalla jostain löytyy tarmoa töissäkin: on eskari-iltaa, vappujuttua, äitienpäivää, kouluun tutustumista kevätjuhlien tekoa ym kaiken sen normaalin koulutyön ohessa. Seitsemän ja puoli viikkoa ja pääsemme sekä lapset, että minä "kirmaamaan" (varsinkin minä) kesälaitumille.
Muistan hyvin vuosi sitten ylistäneeni valon ja varjon leikkejä, enkä malta niitä nytkään ohittaa. Se on jotain sellaista, mitä ei muualla maailmassa koe, pitkän, synkän ja pimeän jälkeen valo suorastaan hukuttaa meidät syleillessään kaikkia sukupuoleen tai ikään tai säätyyn katsomatta.
