Tänä vuonna pääsiäinen on myöhään, myöhäisin mahdollinen ajankohtahan olisi 25.4. Minun muistissani ei ole sellaista kevättä, että pääsiäinen, vappu ja äitienpäivä olisivat ihan peräkkäisinä pyhinä.
Tämä katkos työstä on tullut tarpeeseen, olen ilmeisesti oppinut vain olemaan. Ensimmäistä kertaa en ole ottanut paineita juhlaruuista, suklaamunista, rairuohosta tai koristetipuista ja kuitenkin on tultu jo 1.pääsiäispäivään ja meillä on syöty, juotu ja nautittu juhlan tunnnelmastakin.
Sain viime viikolla eläkepäätöksen, enkä hetkeäkään kadu, että aikanaan tein valinnan vanhasta, ammatillisesta eläkeiästä. Tänä päivänä nuori opettaja toimii 65 vuotiaaksi. En ole ollenkaan vakuuttunut olisinko muutaman vuoden päästä enää innostava opettaja ja jaksaisinko edes lasten "kotkotuksia".
Päätöksen saaminen kevensi hartioita melkoisesti, sillä olin irtisanonut itseni 1.8.lukien jo samalla kun tein eläkehakemuksen. Silloin tällöin hiukan kylmäsi, kun tuli mieleen, että entäs jos päätös onkin kielteinen, eikä minulla ole enää työpaikkaa.
Tämän pääsiäisen aikana on voitu nauttia upeista, lähes kesäisistä ilmoista ja kesän saapumisesta, leskenlehdet ja sinivuokot värittävät muuten niin vielä viime vuoden lehdistä roskaiset ja harmaat metsiköt ja tienvarret.
Ulsterit, villahousutt ja karvalakit on pantu "naftaliiniin" ja poplarit kaivettu esille, voi miten keveää on kulku ohuemmissa vaatteissa ja pienemmissä kengissä.
