Syksy on ollut lämmin, ainakaan Pirkanmaallla ei ole ollut edes yöpakkasia. Vettä sen sijaan on riittänyt niin, että meidänkin takapiha on "litimärkä" jopa koivun juurelta. Sen verran on kuitenkin pitänyt poutaa, että olemme hissukseen voineet tehdä pikkupihamme syystöitä. Ja mikä parasta, arkena ja päivällä, se on tämän elämänvaiheen suoma etuoikeus.
Nyt me olemme Raimon kanssa kuten oikeat eläkeläiset!
Osallistuimme Pirkkalan Eläkkeensaajien vierailuun eduskuntaan, olimme siellä kansanedustaja Pia Viitasen vieraina. Enpä ollut ennen käynytkään, pääsimme seuraamaan täysistuntoa, jossa käsiteltiin opposition välikysymystä vanhuspalvelulaista. Hämmästelin istuntosalin pienuutta, TV-kuvassa saa vaikutelman isommasta tilasta, mutta toisaalta, eihän siellä ole kuin kateederi ja 200 pulpettia.
Kun kerran Helsingissä olin, piti yhdellä iskulla lyödä kärpäsiä enemmänkin. Jättäydyin porukasta ja sain sovittua pikatapaamisen Marjaanan, opiskelukaverini, kollegani ja vuosikymmenten aikaisen ystäväni, kanssa Ateneumissa.
Tutustuin siis samalla reissulla myös Helene Sjerfbeck -näyttelyn. Se oli mielenkiintoinen kokemus, Sjerfbeckin tuttuja ja täysin vieraita maalauksia, tyylejä ja teemoja. Pidin kovasti uudislöydöstä, joka tämän näyttelyn aikana paljastui toisen maalauksen alta, ja jäin pohtimaan aihetta nainen pieni lapsi sylissään ja sitä, miksi tämä kaunis ja harmoninen teos oli "hylätty", mutta kuitenkin haluttu tallettaa toisen alle.
Näyttely on niin laaja, ettei kaikkea millään voi "sulattaa" yhdellä käynnillä, vaan tuntuu, että vierailuni oli ainoastaan pieni kulttuuriraapaisu. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jäin sen katsomaan.
Tänään jatkan kuvataiteisiin tutustumista, Pirkkoliisa Tikan, Mirja Muurimaan ja Matti Puurtisen valokuvanäyttelyn Trialogi merkeissä. Näyttely aukeaa tänään Tampereella, Metsossa, jossa voi myös kuulla Runokaupunki-tapahtuman tämän vuoden nimikkorunoilijaa Claes Anderssonia.
Odotettavissa on siis upea maanantai-ilta.
