Ajatuksia torstaina, 23.7.09

Kulunut viikko on ollut melkoinen, viime viikon lopulla ensin hajosi tiskikone ja sitten jäi hellasta uunin luukku käteen!

Kummallista, kun kodinkoneet eivät enää rippikouluikään asti toimi, vaan hajoavat omia aikojaan jo 13-vuotiaina.
No, Raimo näppäränä miehenä korjasi uunin luukun, yksi ruuvi oli ilmeisesti aikojen myötä hiljaksiin löystynyt ja viimein irtosi ja samalla irrotti myös sen vivun, josta nostetaan, jotta luukun saa auki. On muuten melkoista sorminäppäryyttä vaativa testi saada tuo vipu oikein paikoilleen, ei uskoisi suomalaiseksi suunnitteluksi, tai onkokaan, ei enää tiedä näistä, Rosenlew, joka tapauksessa. Astianpesukone päätettiin uusia, oli jo jonkun aikaa pessyt huonosti ja nyt sitten lopetti vedenottamisen kokonaan.
Maanantaina sitten yllättivät asfalttimiehet, laskivat kotikadullemme asfaltin pari senttiä korkeammalle kuin vanha, no meidän on nostettava etupihan soraosuutta, n. 10 m2:n alalta. Eikä ole kovinkaan helppoa keksiä sellaista paikkaa, josta voisi ostaa mursketta/kivituhkaa näin pientä määrää. Tuovat kyllä sorakuljettamot kotipihaan kaikenlaisia maa-aineksia tonneittain.

Onneksi Raimon ystävä tunsi kaverin, jolla jostain syystä on sopivaa mursketta kasalla pihallaan, ja joka suostui myymään sitä kohtuuhinnalla pari pientä erää. Hyvä, kun on ystäviä, tämä kyseinen Riku on kyllä erityisen auttavainen ja monipuolisesti taitava ystävä, ovat Raimon kanssa tutustuneet jo vuosia sitten entisöintikurssilla.
No, mitäs minulla, ei minun ole tarvinnut huolehtia sen enempää uunista kuin sorastakaan, apk:ta sentään oltiin yhdessä ostamassa, mutta kun minä olen meistä se "hermoilija". Harmittaa, kun miehen lyhyt loma kuluu tuollaisissa hommissa.

Tänään mentiin sitten hyttysten syöteiksi mustikkametsään ja sainkin poimittua jokusen litran pakastimeen. Sain houkuteltua Raimon mukaan, kun lupasin, että riittää, kun huolehtii eväistä, kahvista ynnä voileivistä. Missään ei termarikahvi ja "rieväkakko" maistu niin hyvälle kuin marjametsässä.
Ei ole kyllä mukavinta metsähommaa mustikanpoiminta, on niin hidasta (en ole opetellut poimurin käyttöä - käsin poimiessa ei tule paljon roskia mukaan) ja hyttyset kiusaa, mutta kunnon ihminenhän ei jätä marjoja metsään, vaan ajaa autolla niiden luo, tuskailee poimiessaan, ja vuoden päästä tekee pakastimesta löydön, mitähän näistä mustikoista valmistaisi.
Ei vaan meillä tykätään mustikkapiirakasta ja marjoista jugurtin ja rahkan kanssa. Nykyään, kun elämme kahdestaan marjojen tarve on murto-osa siitä, mitä se oli silloin, kun lapset vielä olivat kotosalla.
Saas nähdä miten huominen sujuu, aamupäivä sitä mursketta levitettäessä ja "tampattaessa", toivottavasti keksimme viikonloppuna jotain leppoisampaa puuhaa, tai oikeastaan pitäisi etsiä jostain hyvä kantarellipaikka ja...:)

Ajatuksia torstaina, 16.7.09

"Oppia ikä kaikki".
Joskus haluaisin ajatella, ettei minun enää tarvitse opetella uusia asioita, mutta kun olen niin pahuksen utelias ihminen, että on pakko tietää missä mennään, tekniikassakin. Ja toisaalta eihän ikä ole este, eikä edes hidaste näissä tiedonsiirtjutuissa.

Ajatuksia 15.7.09

Kääntääkö näätä päätään? Eli pakko on opetella onnistuuko näin, mikäli onnistuu, Matti-ystävää on kiittäminen ohjeista.

On muuten merkillistä miten paljon ä-kirjaimia kielessäni onkaan.

Ajatuksia keskiviikkona, 15.7.09

Eilen harrastettiin kulttuuria. Oltiin Meri-Teijossa Mathildedalin Ruukin kesäteatterissa katsomassa Ruukin avain - Brukets nyckel -näytelmää. Tämä k.o. ruukin historiasta 1700-luvulta kertoma Päivi ja Johan Storgårdin käsikirjoittama/ohjaama näytelmä avautui meille uusmaalais-hämäläisillekin hienosti Isonvihan päättymisen, Klaus Flemingin, aatelioikeuksien, rälssitilojen, noitavainojen ym kautta.

Näytelmää kulki hienosti aidossa ympäristössä ja harrastajanäyttelijöiden innostus asiaansa oli "käsin kosketeltavaa". Tämä innostus ja hieno käsikirjoitus sai näytelmän kulkemaan ja katsojan samaistumaan historiaansa.

Kiitos Mathildedalin näytelmäkerholle ja erityisesti Herman Flemingille/Marcus Lindénille, että ylipäätänsä olimme tietoisia näytelmästä ja tulimme lähteneeksi sitä katsomaan, kokemus oli kesälomaretken arvoinen, hieno.

Ajatuksia torstaina, 9.7.09

Ajatella pitää, vaikka tuntuu, etten saa mitään järjestyst�ä aikaan pääkopassani (muut ovat sen ehkä huomanneet jo aiemminkin ja minä onneton vasta nyt).

Ilma - mikä mainio ja aina käyttökelpoinen aasinsilta, vaikuttaa kurjalta, kovin on pilvistä, mutta ihan vielä ei sada. No, kukkapenkit kaipaavat kupsuttamista ja kitkemistä.Ja kompostin sisältö pitäisi kääntä, meillä on ihan tavallinen kesäkomposti, jota käytetään ja täytetään vain puutarhajätteellä ja joskus satunnaisesti kahvinporoilla. Kompostin valmistuminen kestää pari vuotta ja sisältö pitää kerran kesässä kääntää. Tähän voi olla muitakin mielipiteitä, mutta näin meillä on tehty mummun opetuksen mukaan.

Sain kotiin uuden läppärin ja käyttöjärjestelmän, opettelemisessa on hurahtanut aikaa, joten koneella on tullut oltua enemmän kuin mitä olisi hyväksi. Tässä on nyt sen verran kapasiteettia, että sain kuvankäsittelyohjemankin. Opettelua...saa sitten nähdä, joudunko/pääsenkö AD:ksi Raimon silkkipainoon :). Siinähän olisi eläkepäiville puhdetta, ei vaan, ammattilaiset hoidelkoon ne hommat.

No sadekin sitten alkoi, eikä mitään pientä ripsuttelua, vaan kunnon sade. Kitkemiset ja komposti vaihtukoot leipomiseksi, mukavampaa puuhaa, ainakin sateella. Korvapuustit maistuvat varmasti, ja pakkasessa saattaa olla vielä viimekesäisiä marjoja yhteen piirakkaan, ja kun kerran uuni on kuuma, paistuvat sämpylät samalla.

Olen ajatellut ihmispalvontaa useinkin, mutta taas nyt, kun miljoonien idoli Michael Jackson on kuollut ja meilläkin media on tunteja näyttänyt hänen hautajaisiaan. En kiellä hänen taitojaan omalla sarallaan ja erityisesti taitoja hankkia ympärilleen nerokkaita bisnesihmisiä, mutta ihmettelen niitä läheisiä omaisia, jotka suostuvat tällaiseen sirkukseen.

Uskon, että ihmiselämän kaltainen ja näköinen elämä päättyy kuolemaan, ja näin ollen on aivan sama, peittääkö multa meidät kulta-arkussa vai pahvilaatikossa. Kultaa ja kunniaa kukaan meistä ei saa mukaansa.

No mutta, meinasi mennä vakavaksi.

Nyt taikinan tekoon...tervetuloa lämpimäisille