Katselen työhuoneen ikkunasta ulos ja näen kuurasta valkoisen koivun. Yön pimeys on väistynyt ja aamun vaaleus tuo kuuraisen takapihan silmieni eteen. Tuntuu hyvältä, monta viikkoa jo tunsinkin tallustelevani "ikuisessa pimeydessä". Kuluneen viikon hurjat pakkaset saivat järvetkin jäätymään ja toivat oikean talven.
Takana on mielenkiintoinen työelämääntutustumisviikko, Ope TET, johon minulle tuli mahdollisuus osallistua.
Olin seuraamassa työtä Raimon silkkipainossa ja jonkunverran auttelinkin, lähinnä laskutus- ja kirjanpitojutuissa. Mielenkiintoisinta oli seurata eräälle mainostoimistolle tilattua juttua, piti painaa päreelle joulutervehdys. Aivan, mutta tämä silkkipaino ei nyt sattunut omistamaan pärehöylää, eikä sitä kukaan tuttava tai sukulainen ehkä olisi osannut käyttääkään.
Nettiyhteydet tulivat taas kerran "tarpeeseen", ja hakupalvelut. Melko kivuttomasti löysimme paikan, joka toimitti haapapäreet, ja sitten alkoi painoalustan väsääminen. Jos olet joskus pitänyt pärettä käsissäsi, tiedät, että se ei ole suora eikä tasainen. No, kun painoseulatkin oli tehty, saattoi alkaa itse painaminen, joka sitten sujuikin hyvin ripeästi.
Olikin "opettavaista" seurata, miten suuri osuus tällaisessa käsityössä on sillä työllä, jota asiakas tuskin koskaan näkee.
Kotona joulu tulee hissun, kissun.
Lahjakiireitähän meillä ei ole, ja Raimo on tänä vuonna huolehtinut isommat siivoukset, minä sitten olen luvannut hoidella ruuat. Perinteiset jouluruuat ovat helppoja valmistaa, ja teen kyllä mielelläni ne alusta asti itse.
Kun aatonaattona lantut, porkkanat ja punajuuret kiehuvat, tiedän, että tulossa on hyvät lanttu- ja porkkanalaatikot sekä rosolli, juuri sellaiset, joista meillä tykätään ja joihin minun perheeni on tottunut. Perinteinen hämäläinen, imelletty perunalaatikko paistetaan tietenkin vasta aattona. Kinkku paistetaan, ja lohi sekä lasimestarin silli kuuluvat meidän juhlaan.
Aaton makea jälkiruoka saa olla kahvi ja torttu, joulupuuro meillä syödään jo aamulla.
Tänään paistan piparit, leivon pullaa ja saatanpa paistaa myös taatelikakun. Illansuussa menemme morjestamaan veljenpoikaa, joka jo toissaviikolla täytti 12v, mutta silloin oli minulla koulussa töitä.
Toivon, että teillä kaikilla joulun odotus sujuisi leppoisasti, ja että muistaisimme, joulua on lupa viettää juuri sillä tavalla kuin parhaalta tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti