Ajatuksia perjantaina, 19.3.10

Liputuspäivä!

Tasa-arvon ja Minna Canthin päivä.

Minna Canth on ainoa nainen, joka on päässyt "suurmiestemme" seuraan liputettavien joukkoon.

Minna Canth oli todellinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka ymmärsi aikakautensa hädän sekä mm. naisen, köyhän, sairaan jne. aseman.

Minuun eniten häneltä lukemistani teoksista on vaikuttanut Työmiehen vaimo. Tästä on nähty myös elokuva sekä Sirkku Peltolan jokunen vuosi sitten Tampereen Työväen Teatterille musikaaliksi kirjoittama ja ohjaama Suruttomat.

Minkähän takia muuten onkin niin, että vasta kolme vuotta sitten nostettiin lippu salkoon naisen kunniaksi ja muistoksi?

Olisihan meillä yhteiskunnallisesti merkittäviä naisia muitakin, mieleeni tulee esim. Miina Sillanpää.

Onneksi tänä vuonna sentään julkaistiin postimerkkisarja suomalaisista vaikuttajanaisista.

Kostean harmaa kevättalven päivä, eilinen myteri ja huono keli on muuttunut kuraksi ja loskaksi. Tämäkin kuitenkin lupailee kevään etenemistä. Eikös sitä sanotakin, että uusi lumi on vanhan lumen surma.

Ajatuksia keskellä viikkoa, 10.3.10

Kevättä ilmassa! Ihanaa! Lumi sulaa silmissä, räystäät tippuu, katuojat juoksee ja kaikki muut hullunkuriset sanonnat pitävät pikapuoliin paikkansa.
Totisesti tänään on sulanut, töistä tullessa oli kotikatua suorastaan hankala kävellä, kun eilen vielä kovassa lumi- ja jääpeitteessä oleva katu oli paksua, puuterimaista kosteaa sohjoa.

Kolme työpäivää takana ja hyvältä tuntuu. Leikkauksen jälkeinen loma oli varmasti tarpeen ja talviloma antoi tilaisuuden rentoutua, nyt sitten "täysillä" kevään koitoksiin. Minun työssäni kevätlukukauden loppu sisältää aina paljon ensi lukuvuoden suunnittelua, oppikirjoja, koulutarvikkeita ja ennen kaikkea oppilasryhmiä, tuntikehyksiä, vuosiviikkotunteja, opetusvelvollisuuksia jne. jne.

Viime viikonloppuna teimme "talvilomamatkan" etelään, Helsinkiin ja Porvooseen, irtaannuimme muutamaksi päiväksi kotoa ja Raimon töistä, jotta saatoimme taas todeta: bårta bra, men hemma bäst.

Porvoossa hoideltiin tietokonetta ja silkkipainon kirjanpitoa sekä tavattiin uusia ihmisiä, joka on aina mielenkiintoista, Helsingissä taas saatiin onneksi nauttia "vanhojen" ystävien seurasta.
Heipan kanssa kertailtiin vielä joitakin ajatuksia Kalevalan innoittamista filosofioista ja perjantai-illan kruunasi Marinan blinibileet, illanistujaiset mahtavilla herkuilla. Ihania makuelämyksiä hyvässä seurassa.

Perjantaina oli ilmeisesti Petrin Jermaine-bändin levynjulkistamiskeikka Helsingissä ja menomatkalla saimme kuulla, että Jermaine soittaisi lauantaina Rautatientorin jääpuistossa, jonne me vanhemmat voimme mennä kuuntelemaan (perjantain keikka oli kaiketi jossain rokkikapakassa), no otimme Marinan mukaan ja menimme palelemaan jääpuistoon, kivasti pojat soittivat, ensi kertaa näin bändin uuden taustalaulajan/kosketinsoittajankin. Uuden levyn muutamien biisien kertosäkeet tullevat soimaan muuallakin kuin äidin mielessä, Don´t be a stranger ja Rain checkin kertosäe , listen to the sunrise I know it´s been here for a million years or so it keeps me burning, koskettavat kirjoittajan äitiä kovasti. Muutamat muutkin kappaleet soinevat kotisoittimessakin.
Siitäpä olikin jo vierähtänyt aikaa, kun edellisen kerran Jermainea livenä oltiin kuultu, mukavahan sitä omaansa on katsoa ja kuulla, vaikkei sen soittama musiikki ihan ominta olisikaan.

Kello on 18.30 ja kun katson ulos työhuoneen ikkunasta, näen maaliskuisen hämyn juuri ennen pimeän tuloa, se on ihan erilainen kuin talvinen sininen hämärä. Puut, pensaat ja rakennukset piirtyvät terävinä silmieni eteen ja hämärä jää ikään kuin taustalle.

Ajatuksia "hiihtolomalla" 4.3. 10

Hiihtolomaa nimitetään nykyään talvilomaksi, ei siis ole hiihtämiseen paineita, jos ei halua tai ei tykkää tai ei omista välineitä tai ei ole lunta. Tänä talvena ainakin lunta on ollut joka puolella Suomenmaata, joten sen puolesta sivakointi on kyllä onnistunut.

Minun lomani tähänastinen kohokohta oli eilen, olimme Raimon kanssa Musiikkiteatteri Palatsissa ( ent. elokuvateatteri KinoPalatsi, Tampereella) katsomassa ja erityisesti kuuntelemassa Beatles Storya. Upeasti laulavat näyttelijät Miro Honkanen, Otto Kanerva ja Jukka Mänty-Sorvari sekä mainio muusikko Pauli Hanhiniemi osasivat ottaa yleisön ainakin tällaisen vannoutuneen -60-luvun Beatles-fanin ja näyttipä tuo rock´n rollilla elvistelevä elämänkumppanikin kuuntelevan ja nauttivan mielellään shwsta.

Tuli niin paljon pikkujuttuja mieleen. Tampereen jääkiekon mm-kisojen aikana olin päässyt Kristiina-kaverini kanssa tämän mummulaan Jalasjärvelle hiihtelemään lakeuksilla. Hiihtelimmekö, sitä en muista, mutta sen muistan kuinka linja-autoasemalla Matkahuollon baarissa linjuria odotellessamme soitimme jukeboxista Beatlesin biisejä, pohjalaisväki katseli meitä nyreissään ja kuittasi tilanteen jollain tulisella tangolla. Tai miten kadehdinkaan Markkulan Annen Beatles-paitaa, muilla koulukavereilla sellaista ei tainnut olla. Tai miten herkisteltiin ensi-ihastusten perään laulamalla Yesterdayta ja Hey Judea. Tai miten aikuiset päivittelivät pitkätukkaisia ( ! ) rautalankaa rämpyttäviä nuoria miehiä, joista oli tullut ainakin meidän tyttöjen ihastuksen kohteita ympäri maailman.

Eilen meillä poikkesi myös Leena ja Tarmo, rakkaat ystävät ja sukulaiset, joiden vierailu oli odotettu juttu.

Loman kunniaksi leivon tänään leipää ja otan yhden limpun tuliaisiksi kainaloon, kun mennään viikonlopuksi Helsinkiin ja Porvooseen ja olisi tarkoitus käydä myös Marinaa tervehtimässä.

Maanantaina sitten pitäisikin aloittaa työt kuukauden tauon jälkeen. Kyllä jo oppilaita onkin ikävä, ja löysin itseni pohtimasta ovatkohan muistaneet poissaollessani lukea kirjoja lukudiplomeitansa varten ja kertotaulujakin olisi pitänyt oppia jokunen. Uskon kuitenkin, että sijaisenani ollut opettaja on varmasti hoitanut homman ja kaikki on kunnossa. Toki on mukavaa myös tavata työkavereita, meillä on Härmälän koulussa melkoisen mukava sakki erilaisia ihmisiä.