Kevättä ilmassa! Ihanaa! Lumi sulaa silmissä, räystäät tippuu, katuojat juoksee ja kaikki muut hullunkuriset sanonnat pitävät pikapuoliin paikkansa.
Totisesti tänään on sulanut, töistä tullessa oli kotikatua suorastaan hankala kävellä, kun eilen vielä kovassa lumi- ja jääpeitteessä oleva katu oli paksua, puuterimaista kosteaa sohjoa.
Kolme työpäivää takana ja hyvältä tuntuu. Leikkauksen jälkeinen loma oli varmasti tarpeen ja talviloma antoi tilaisuuden rentoutua, nyt sitten "täysillä" kevään koitoksiin. Minun työssäni kevätlukukauden loppu sisältää aina paljon ensi lukuvuoden suunnittelua, oppikirjoja, koulutarvikkeita ja ennen kaikkea oppilasryhmiä, tuntikehyksiä, vuosiviikkotunteja, opetusvelvollisuuksia jne. jne.
Viime viikonloppuna teimme "talvilomamatkan" etelään, Helsinkiin ja Porvooseen, irtaannuimme muutamaksi päiväksi kotoa ja Raimon töistä, jotta saatoimme taas todeta: bårta bra, men hemma bäst.
Porvoossa hoideltiin tietokonetta ja silkkipainon kirjanpitoa sekä tavattiin uusia ihmisiä, joka on aina mielenkiintoista, Helsingissä taas saatiin onneksi nauttia "vanhojen" ystävien seurasta.
Heipan kanssa kertailtiin vielä joitakin ajatuksia Kalevalan innoittamista filosofioista ja perjantai-illan kruunasi Marinan blinibileet, illanistujaiset mahtavilla herkuilla. Ihania makuelämyksiä hyvässä seurassa.
Perjantaina oli ilmeisesti Petrin Jermaine-bändin levynjulkistamiskeikka Helsingissä ja menomatkalla saimme kuulla, että Jermaine soittaisi lauantaina Rautatientorin jääpuistossa, jonne me vanhemmat voimme mennä kuuntelemaan (perjantain keikka oli kaiketi jossain rokkikapakassa), no otimme Marinan mukaan ja menimme palelemaan jääpuistoon, kivasti pojat soittivat, ensi kertaa näin bändin uuden taustalaulajan/kosketinsoittajankin. Uuden levyn muutamien biisien kertosäkeet tullevat soimaan muuallakin kuin äidin mielessä, Don´t be a stranger ja Rain checkin kertosäe , listen to the sunrise I know it´s been here for a million years or so it keeps me burning, koskettavat kirjoittajan äitiä kovasti. Muutamat muutkin kappaleet soinevat kotisoittimessakin.
Siitäpä olikin jo vierähtänyt aikaa, kun edellisen kerran Jermainea livenä oltiin kuultu, mukavahan sitä omaansa on katsoa ja kuulla, vaikkei sen soittama musiikki ihan ominta olisikaan.
Kello on 18.30 ja kun katson ulos työhuoneen ikkunasta, näen maaliskuisen hämyn juuri ennen pimeän tuloa, se on ihan erilainen kuin talvinen sininen hämärä. Puut, pensaat ja rakennukset piirtyvät terävinä silmieni eteen ja hämärä jää ikään kuin taustalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti