Runsas vuosi sitten, kun aloin näitä ajatuksiani kirjoitella, se oli useimmiten perjantaisin. Nyt tuntuu, että kirjoittamiseni on samojen asioiden toistoa, oli viikonpäivä mikä tahansa. Ehkä en vaan ihan sisimpiä ajatuksiani ja tuntojani rohkene panna paperille = naputella blogiin.
Keskiviikko ja singoutilaisten kesäkohtaaminen Kaivopuiston Karusellissa (Carusel-kahvila) nosti jälleen kerran niin lämpimiä tuntoja ja muistoja pintaan yli 40 vuoden takaa. Tällä kertaa tapaamiseemme löysivät myös ulkomailla asuva , mutta Helsingissä lomailemassa ollut Maarit sekä työkiireiltänsä mukaan ennättänyt Leo ja tietenkin Sami, joka oli kaukomailta täällä lomalla ja toivoi tapaavansa ystäviä. Vakinaisempia yhteydenpitäjiä oli mukana n. vakiomäärä. Ja jokusen tiedän olleen hengessä mukana.
Tällä kertaa emme laulaneet emmekä katselleet vanhoja valokuvia, vaan elimme enemmänkin tätä päivää, kertoillen kuulumisia; lapsia, töitä, uraa, tulevaisuutta jne. Tällaista juuri olin kaivannutkin.
On hieno asia, että olemme "löytäneet" toisemme uudestaan. Aina ei tarvitse olla kahlittuna menneisiin, vaan voimme luoda uusia tapoja yhteydenpitoon ja tapaamisiin. Seuraavaa kertaa yllytettiin Leenaa järjestämään Forssaan, sielläkin elää kaksi meistä SingOutSenioreista.
Katselen tätä kirjoittaessani ulos, on lämmintä, mutta pilvipouta antaa niin minulle, kuin muullekin elolliselle tilaisuuden huokaista. Aurinko on paahtanut monta viikkoa lähes pilvettömältä taivaalta, onhan se ihanaa kesää, mutta melkoisen väsyttävää, ja luonto kaipaa sadetta, ei mitään rankkasadetta, jonka vesi valuu saman tien viemäreihin, vaan hiljaista, rauhoittavaa, kesäsadetta, joka virkistää sekä kasvit, että mielet.
Minulla on lomaa jäljellä vielä n. kuukauden päivät. Hiukan ajatteluttaa ensi lukuvuosi, joka kaiketi on viimeiseni koulussa. Edellisen eläkeuudistuksen voimaan tullessa, olin ollut jo niin kauan opettajana, että minulla oli mahdollisuus valita, joko 63v ja 8kk tai ns. ammatillinen eläkeikä, 60v. Minä tei valinnan aikoinaan 60 vuoteen, uskon, että tekisi samoin vieläkin, joten ensi keväänä kun tuo täyttyy, virkavuosia on kertynyt 37 ja se riittänee. Sitten saavat minunkin tilallani puhaltaa jo uudet tuulet. Voi olla, että vuosi on haikea, pitänee yrittää nauttia siitä kaikin tavoin.
Ensi viikolla, Porvoossa pidettävien Peltolan suvun "baalien" jälkeeen, pitäisi mennä "kurkkimaan" metsiin. Mustikat, nuo supermarjat, alkavat jo kypsyä ja jokunen litra niitä olisi mukava ihan itse poimia piirakkaan ja säilöönkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti