"Naurakaamme sydämen kyllyydestä ja saamme enemmän vuosia elämäämme. Kun vielä opimme nauramaan itsellemme, saamme enemmän elämää vuosiimme."
Tuo varmastikin pitää paikkansa, sillä nauraessamme meillä useimmiten on lähellämme muita ihmisiä, perhettä, ystäviä, työkavereita, naapureita, jumpparyhmän jäseniä tai työmatkabussin kanssakulkijoita.
Toisten ihmisten läsnäolo elämässä on voimauttava tekijä, ja sen takia meidän, myös minun, pitäisi kulkea silmät ja korvat auki huomaamaan ihmisen yksinäisyys. Hymy, hyvän päivän toivotus tai kahvihetki lähikahvilassa saattaa auttaa yksinäistä pärjäämään eteenpäin.
Vuoden kierrossa olemme taas kypsyyden ajassa. Harvinaisen lämpimän ja ihanan kesän jälkeen on sadonkorjuun aika. Mitä minulle kesästä jäi "laaariin"?
Tältä kesältä sain kosolti hyvää mieltä, paljon aikaa ystäviltä, lepoakin olisi ollut tarjolla jopa enemmän kuin tohdin käyttää. Toki kurjiakin asioita taisi olla, mutta onnekseni en niitä enää muista, aktiivinen unohtaminen siis toimii vielä.
Uusi lukuvuosi on hyvässä vauhdissa ja työ tuntuu ainakin vielä ihan mukavalta. Tietynlainen leppoisuus saattaa olla tämän lukuvuoden teemani, en enää aio ottaa ihan kaikkia byrokraattisia hallintoon kuuluvia juttuja kovin vakavasti, vaan olen ajatellut suunnata kaikki työhön laittamani voimat lapsiin, oppilaisiin ja heidän oppimiseensa ja hyvään oloonsa, jääköön tilastoinnit, moninkertaiset tiedottamiset ja kyselyt. Koetan nauttia työstä, josta olen aina tykännyt, tänä viimeisenä lukuvuotenani niin, ettei minun tarvitse vanhana harmitella väärää ammatinvalintaa:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti