Maaliskuun viimeinen sunnuntai, lunta sataa ja on pikku pakkanen. Kevään eteneminen on kovin hidasta tänä vuonna, hanget eivät ole juuri lainkaan madaltuneet, joten ensimmäisten leskenlehtien ilmestymistä saanemme vielä odotella jonkun aikaa.
Näinä päivinä useimpina keväinä ensimmäiset krookukset ovat avanneet nuppujaan talon seinustalla, nyt lepäilevät melkoisten kinosten alla.
Olen ajatellut, että tämä vuoden kierto olisi yhteydessä taivaankappaleisiin. Tänä vuonnahan pääsiäinen (kevtpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai) on vasta huhtikuun lopulla. Jospa säätkin kulkevat noiden täysikuiden mukaan.
Oli kuinka oli, mainiosti pääsisi hiihtämään vielä näilläkin leveysasteilla, jos sattuisi tykkäämään.
Eilen oli taas yksi viimeisistä: virkaehtosopimuksen mukainen täydennyskoulutupäivä. Olen tähän asti yrittänyt motivoida itseäni näille lauantaipakkopäiville ajattelemalla ne oikeudekseni saada koulutusta, mutta eilen ei sekään onnistunut. Aiheet toki olivat mielenkiintoisia, ammatillisuus opettajan työssä mm. No, oppia ikä kaikki, minä olen kaikki nämä vuodet ollut työssäni ihan oma itseni, puutteineni ja vahvuuksineni, minun ehkä olisi pitänyt osata olla ammatillisempi, virallisempi ja neutraalimpi. Onneksi en tuolle tielle lähtenyt, ammatinvaihdos olisi ollut edessä hyvin pian. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käykään toiselle.
Vaalit ovat edessä parin viikon kuluttua, onneksi minun ei tarvitse pohtia ehdokasta, olen erittäin tyytyväinen "edustajani" toimiin ja toimintaan, joten mielelläni annan hänelle valtakirjani edelleenkin.
Ja nyt on taasen sunnuntai!
Hiihtolomani viimeinen päivä, hiihtäminen on jäänyt, itse asiassa minulla ei ole enää suksiakaan. En ole vuosikymmeniin pitänyt hiihtämisestä, ja nyt kun ei enää tarvitse opettaa lajia omillle tai toisten lapsille, myin syksyllä kirpparilla suksipakettini, ja huokaisin helpotuksesta.
Kävellyt sen sijaan olen, sen minkä risa polveni on myöten antanut, ja nauttinut kevään ilmasta. Voi, kun vielä saataisiin koirienulkoiluttajat keräämään lemmikkiensä kakit ja vaikka potkimaan lunta pissien päälle, voisi nauttia myös mukavista näkymistä. Täällä maalla lumi on vielä valkoista siellä missä ei koiria kulje.
Tänään on taas pakkasaamu, mittari näytti -7 astetta kun nousin ylös, nyt, taivas on vaalean sininen ja aurinko paistaa. Valo on niin ihanaa!
Huomenna aloitan kevään lasten kanssa teatterissa, menemme katsomaan Teatteri 2000 :n Aladdin ja taikamatto. Hienoa, sillä tämä näytelmä sai erinomaiset arvostelut ja on varmasti 9-10 vuotiaille mieluinen.
Tampereella on jo vuosia toiminut Taidekaari, jonka puitteissa tämä näytelmäkin nähdään, se kuuluu osana Sanan siivellä -projektiin ja loppukuusta saamme näkemämme ja kokemamme perusteella vielä teatterin ammattilaisen vetämän työpajan luokkaamme.
Tampere on kulttuurikaupunki, joka panostaa myös perusopetuksessa erilaisten taidemuotojen tutuksi tekemiseen. Arvostan tätä toimintaa.
Purkkapurkissa, jonka sain ystävältä ja kollegalta elokuussa koulujen alkaessa on enää 63 purukumityynyä, kohta jo pohja näkyy ja 37 vuoden työ on paketissa. Odotan innolla, mitä uusi jakso elämässäni tuo tullessaan.
