Maaliskuun viimeinen sunnuntai, lunta sataa ja on pikku pakkanen. Kevään eteneminen on kovin hidasta tänä vuonna, hanget eivät ole juuri lainkaan madaltuneet, joten ensimmäisten leskenlehtien ilmestymistä saanemme vielä odotella jonkun aikaa.
Näinä päivinä useimpina keväinä ensimmäiset krookukset ovat avanneet nuppujaan talon seinustalla, nyt lepäilevät melkoisten kinosten alla.
Olen ajatellut, että tämä vuoden kierto olisi yhteydessä taivaankappaleisiin. Tänä vuonnahan pääsiäinen (kevtpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai) on vasta huhtikuun lopulla. Jospa säätkin kulkevat noiden täysikuiden mukaan.
Oli kuinka oli, mainiosti pääsisi hiihtämään vielä näilläkin leveysasteilla, jos sattuisi tykkäämään.
Eilen oli taas yksi viimeisistä: virkaehtosopimuksen mukainen täydennyskoulutupäivä. Olen tähän asti yrittänyt motivoida itseäni näille lauantaipakkopäiville ajattelemalla ne oikeudekseni saada koulutusta, mutta eilen ei sekään onnistunut. Aiheet toki olivat mielenkiintoisia, ammatillisuus opettajan työssä mm. No, oppia ikä kaikki, minä olen kaikki nämä vuodet ollut työssäni ihan oma itseni, puutteineni ja vahvuuksineni, minun ehkä olisi pitänyt osata olla ammatillisempi, virallisempi ja neutraalimpi. Onneksi en tuolle tielle lähtenyt, ammatinvaihdos olisi ollut edessä hyvin pian. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä käykään toiselle.
Vaalit ovat edessä parin viikon kuluttua, onneksi minun ei tarvitse pohtia ehdokasta, olen erittäin tyytyväinen "edustajani" toimiin ja toimintaan, joten mielelläni annan hänelle valtakirjani edelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti