Tänään on merkittävä päivä. Tampereen kaupunki maksoi minulle palkkani vakituisen opettajan työstä viimeisen kerran.
Muistan hyvin kun kesällä -66, ollessani ensimmäisessä kesätyöpaikassani Suomen Trikoon sukkatehtaalla, sain ensimmäisen tilipussin, ihan oikean tilipussin, ruskean kuoren, jonka päällä kauniilla käsialalla oli kirjoitettuna Pirjo Lamminen, ja joka sisälsi palkkani kahdelta viikolta.
Tuolloin alkoi palkansaajan elämä, tosin tietenkin vielä talvet kävin koulua ja opiskelin, mutta kesiksi yritin hakeutua vähän tienestiin.
Opettajana olin 37 vuotta ja nyt vietän viimeisiä "kesäkeskeytyspäiviä" ennen kuin jään eläkkeelle, 1.8. Siihen päättyy minun työurani, ellen nyt sitten niin paljon pitkästy, että vielä jotain uutta keksin tai ryhdyn sijaisuuksia tekemään, vannomatta paras.
Tänään tuntuu hyvältä, en laske jäljellä olevia lomapäiviä ja -viikonloppuja, vaan nautin jokaisesta päivästä säästä tai muista olosuhteista riippumatta.
Ajattelen kuitenkin niitä työkavereita, ja oppilaita, jotka jatkavat koulunkäyntiä elokuussa ja toivon, että he kaikki ovat kesällä voineet kerätä voimia tulevaa lukuvuotta varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti