Ajatuksia tiiistaina, 20.12.2011

Tämä joulunalusaika on ollut erityinen. Ei kiirettä mihinkään. Päätimme valmistella juhlaa sen verran kuin jaksetaan ja viitsitään. Olemme hyvin jaksaneet,
Joulunaika alkoi 10. päivä, kun joukko SingOut-ystäviä kokoontui kotiimme kertoilemaan taas kuulumisiaan ja muistelemaan.

Tänään saimme joulusiivouksen tehtyä niin, että aaton aatolle jää vain pikaimurointi ja pölyjen pyyhintä . Olen sitä mieltä, ettei jouluksi tarvitse erityisesti siivota, mutta laiskahkolle itselleni se on pontimena yhteen vuoden ns.oikeista siivouksista, jolloin mennään rätin kanssa kaikki nurkat. Nykyään tosin kaappien sisuksia pyrin siivoilemaan silloin kun ne sitä eniten tuntuvat kaipaavan.

Raimo oli minulle verrattomana apuna, hän hoiti paitsi mattojen pudistelun, myös lattioiden ja jalkalistojen pesun vanhanaikaisesti konttaamalla. On minulla upea puoliso, ei joka mies kumarrukaan kontilleen auttamaan vaimoaan!

Nyt meillä onkin muutama päivä aikaa "luppoilla" torstaina ja perjantaina on jouluruokien vuoro. Tykkään tehdä perinteiset jouluruuat itse, siten saan oman ja perheen suun mukaista.
Ne ovat helppoja valmistaa, kypsyminen vaan vie aikaa, mutta sitähän meillä nyt on ja ah, ne tuoksut...

Toivon, että kaikki ihmiset saisivat viettää juuri sellaisen juhlan kuin haluavat tai voisivat niin halutessaan olla viettämättä minkäänlaista juhlaa.

...Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa hauteessa veljekset itsiänsä mieluisasti lämmittelivät. Siinä hetken seistyänsä, seitsemän miehen rivissä, siirtyivät he pöytään, nauttimaan lihaa, leipää, makkaroita ja lämmitettyä olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin emäntä, armoitteleva vaimo rakensi. -- Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille vuoteillensa, ja pian, käärittyinä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea. -- Mutta ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjonen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas. (Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, Impivaaran joulu)

Ajatuksia keskiviikkona, 7.12.2011

Joulukuu on jo pitkällä ja vasta satoi ensilumen, ohuen valkoisen kerroksen talvea, valaisemaan maisemaamme. Vielä on päivä kovin lyhyt, mutta ei aikaakaan, kun yö vähitellen lyhenee ja päivän valoisa aika pitenee. "Vanha kansa" tapasikin sanoa, että jouluna on päivä jo kukonaskelen pitempi ja tapanina sen hullukin huomaa.

Ensi lauantaina saamme mieluisia vieraita, ystäviä sing out -ajoilta 4o vuoden takaa kokoontuu meille. Olemme viime vuosina kokoontuneet silloin tällöin tapaamaan toisiamme, vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan niin kauan kuin vielä muistamme.

Kotona arki on nyt muutaman päivän ollut erilaista kuin ennen, Raimokin on nyt jäänyt eläkepäiviä viettämään ja opettelemme olemaan yhdessä vapaalla. Tuntuu ruhtinaalliselta nukkua 8 tunnin yöunia, kun muutamana viimeisenä työvuotena unet jäivät muutamaan tuntiin, oli arki tai pyhä. Nyt vasta ymmärrän, millainen paine työssäni olikaan.

Tämä joulunalus on siis erilainen kuin aiemmat, saamme kaikessa rauhassa valmistella oman näköistä joulua kotiimme.

Ote viime joulun alla kirjoittamastani ajatuksesta: "Nyt jo nenässä tuoksuu seuraavan joulunalusen rauhallinen aamukahvihetki, ei kiirettä minnekään, ei tiukkaa aikataulua eikä ole pakko lähteä yhtään minnekään." Oikea tuoksu saavutti ajatukseni jo runsas vuosi sitten, tässä vapaudessa nautin eniten juuri aamuista ja kiireettömyydestä.