Joulukuu on jo pitkällä ja vasta satoi ensilumen, ohuen valkoisen kerroksen talvea, valaisemaan maisemaamme. Vielä on päivä kovin lyhyt, mutta ei aikaakaan, kun yö vähitellen lyhenee ja päivän valoisa aika pitenee. "Vanha kansa" tapasikin sanoa, että jouluna on päivä jo kukonaskelen pitempi ja tapanina sen hullukin huomaa.
Ensi lauantaina saamme mieluisia vieraita, ystäviä sing out -ajoilta 4o vuoden takaa kokoontuu meille. Olemme viime vuosina kokoontuneet silloin tällöin tapaamaan toisiamme, vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan niin kauan kuin vielä muistamme.
Kotona arki on nyt muutaman päivän ollut erilaista kuin ennen, Raimokin on nyt jäänyt eläkepäiviä viettämään ja opettelemme olemaan yhdessä vapaalla. Tuntuu ruhtinaalliselta nukkua 8 tunnin yöunia, kun muutamana viimeisenä työvuotena unet jäivät muutamaan tuntiin, oli arki tai pyhä. Nyt vasta ymmärrän, millainen paine työssäni olikaan.
Tämä joulunalus on siis erilainen kuin aiemmat, saamme kaikessa rauhassa valmistella oman näköistä joulua kotiimme.
Ote viime joulun alla kirjoittamastani ajatuksesta: "Nyt jo nenässä tuoksuu seuraavan joulunalusen rauhallinen aamukahvihetki, ei kiirettä minnekään, ei tiukkaa aikataulua eikä ole pakko lähteä yhtään minnekään." Oikea tuoksu saavutti ajatukseni jo runsas vuosi sitten, tässä vapaudessa nautin eniten juuri aamuista ja kiireettömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti