Olen eilen saanut taas kokea sellaisen elämyksen, ettei tätä tunnetta oikeastaan voi edes kuvata.
Täpötäydessä (jo toukokuussa loppuunvaratussa) teltassa, kuumuudessa, ahtaasti penkin päässä istuen, nautinnon hymy kaikesta kuulemastani varmasti karehti kasvoilla ja vierähtipä jokunen ilon liikutuksen kyynelkin poskelle.
Olin Tampereen Teatterikesän Kaj Chydeniuksen laulustudio VI:tta kuuntelemassa.
Tiesin kyllä, niitä jo neljä aiemmin kokeneena, että taattua nautintoa on luvassa.
Tällä kertaa, joka oli säveltäjän 70-vuotiskonsertti, ohjelma koostui Chydeniuksen säveltämistä suomalaisten runoilijoiden runoista melkomoisena läpileikkauksena teemalla Kotomaamme.
Kaj Chydenius on säveltänyt 1700- luvulla syntyneiden Sprengtportenin (aivan sama, jonka tunnemme Suomen sotahistoriasta), Franzenin ja Juteinin runoista lähtien aina tämän päivän, vielä elävien lyyrikoiden runoihin asti.
Laulajat, Taru Nyman, Suvi-Sini Peltola, Tatu Siivonen ja Jussi Chydenius tulkitsivat näitä sävellettyjä runoja erittäin upeasti, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, erityisesti Taru Nymanin äänen helisevää sointia kuullessa.
Mukana oli myös lahtelais-tamperelainen kamarikuoro, APRICUS, joka Jyrki Honkosen johtamana hienosti tulkitsi Pentti Saarikosken En ole pääsevä perille-sarjan sekä japanilaisiin runoihin sävelletyn sarjan Taimen asuu koskessa.
Encorena esitetty Leinon Virta venhettä vie, oli niin herkällä tavalla upea, että jo pelkästään sen takia kannatti taas olla kuulemassa tätä mainiota säveltäjää ja hienoja laulajia, kiitokseni heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti