Taas on yksi elokuinen viikko takana ja ensi viikolla siirrytään syyskuulle.
Työviikot hurahtavat niin vauhdilla, ettei tahdo perässä pysyä. Kulunut viikkokin on ollut vielä niin kesäinen, että on ollut kiva lähteä töihin, kun ei vielä ole tarvinnut ulsteria naftaliinista hakea ja vallankin iltapäivällä kotiin tullessa on mainiosti t-paitasilla tarjennut.
Tällä kertaa työ tuntuu helpolta, ainakaan vielä ei ole tullut hankaluuksia vastaan, vanhempainiltakin sujui mutkattomasti ja lähes kaikki luokkani kodit olivat siinä mukana. Olemme ennestään tutuuja, kun samojen lasten kanssa tein töitä viime lukuvuoden.
Influenssa ei ole ainakaan vielä saavuttanut meidän luokkaa, eikä ehkä kouluakaan, poissaoloja on ollut vain muutama. Toivottavasti tuleekin mahdollisimman lievänä, jos on ihan pakko tulla.
Minun oma jakkuprojektini on ollut laiskuuden muodostamassa jäässä, mutta olen vakaasti päättänyt, että se on ylläni 12.9. syysjuhlissa. No eipä siitä enää puutu kuin hiojen istuttaminen ja yksi nappi, ai niin ja helma sekä kädentiet.
Muutama tunti tarkkaa työtä, ja se on siinä, mutta se motivaatio:).
Joskus on aikamoinen ristiriita siinä, että osaa tehdä, mutta ei viitsi ja haluaa kuitenkin jotain ihan "omannäköistä".
Aion nauttia viikonlopusta, vaikka Tana-ystäväni kompuroikin kasvonsa, eikä päässyt tulemaan meille kuten oli suunniteltu. Toivon sydämestäni, että vierailu kuitenkin toteutuu myöhemmin.
perjantai 28. elokuuta 2009
lauantai 15. elokuuta 2009
AJATUKSIA LAUANTAINA 15.8.09
Ensimmäinen, tosin vajaa työviikko uutta kouluvuotta takana. Edessä vielä lähes 200 työntäyteistä, mutta antoisaa koulupäivää, ja sitten on taas kesä!
Koulun alku on aina yhtä häsleerausta, vaikka minullakin tämä oli jo 52. kerta!
17 ensimmäistä meni hiukan rauhallisemmin oppilaana/opiskelijana, mutta viimeiset 35 ovatkin olleet sitäkin kiireisempiä.
No, kun pääsemme kunnolla alkuun, kaikki muuttuu ja tutut, turvalliset rutiinit istuvat tähänkin työhön.
Koulullemme tuli uusi rehtori, oikein asiallisen tuntuinen nuori naisopettaja tuli Vaasasta Tampereelle ja ainakin minut hän on jo vakuuttanut paitsi tarmollaan, myös pätevyydellään ja ennenkaikkea inhimillisellä joustavuudellaan. Arvostan myös suuresti hänen iloisuuttaan ja nauravaisuuttaan. On kummallista, miten paljon työviihtyvyyteen vaikuttavatkaan ilmeet ja eleet! Päivä tuntuu helpolta aloittaa, kun saa iloisen huomen-tervehdyksen. Tervetuloa Satuleena!
Toki ymmärrän, että vaikeitakin päiviä tulee vastaan, mutta yllättävän usein ensivaikutelma on oikea.
Vaikka pitkältäkin lomalta palailtiin "vielä on kesää jäljellä".
Keväällä kirjoittelin valosta ja väreistä luonnossa ja nyt on sitten erilaisten värien, pitenevien varjojen, udun ja pimeiden öiden aika. Ei pahoja nekään. Melkein sanoisin tätä loppukesää romantiikan ajaksi, kaunista valojen ja varjojen leikkiä, vielä melko lämmintä, ihania maisemia ja ne yöt, samettiset lämpöiset elokuun yöt.
Tänä kesänä ovat varmaankin kaikki saaneet nauttia ilmoista, on tainnut olla jokaiselle jotakin, ainakin minulle ilmat ovat olleet mahtavat.
Suomalainen vuodenkierto on upea juttu, vaikka kuinka tykkäisin kesästä, vasta talven jälkeen sen oikein voin tuntea kaikilla aisteillani.
Koulun alku on aina yhtä häsleerausta, vaikka minullakin tämä oli jo 52. kerta!
17 ensimmäistä meni hiukan rauhallisemmin oppilaana/opiskelijana, mutta viimeiset 35 ovatkin olleet sitäkin kiireisempiä.
No, kun pääsemme kunnolla alkuun, kaikki muuttuu ja tutut, turvalliset rutiinit istuvat tähänkin työhön.
Koulullemme tuli uusi rehtori, oikein asiallisen tuntuinen nuori naisopettaja tuli Vaasasta Tampereelle ja ainakin minut hän on jo vakuuttanut paitsi tarmollaan, myös pätevyydellään ja ennenkaikkea inhimillisellä joustavuudellaan. Arvostan myös suuresti hänen iloisuuttaan ja nauravaisuuttaan. On kummallista, miten paljon työviihtyvyyteen vaikuttavatkaan ilmeet ja eleet! Päivä tuntuu helpolta aloittaa, kun saa iloisen huomen-tervehdyksen. Tervetuloa Satuleena!
Toki ymmärrän, että vaikeitakin päiviä tulee vastaan, mutta yllättävän usein ensivaikutelma on oikea.
Vaikka pitkältäkin lomalta palailtiin "vielä on kesää jäljellä".
Keväällä kirjoittelin valosta ja väreistä luonnossa ja nyt on sitten erilaisten värien, pitenevien varjojen, udun ja pimeiden öiden aika. Ei pahoja nekään. Melkein sanoisin tätä loppukesää romantiikan ajaksi, kaunista valojen ja varjojen leikkiä, vielä melko lämmintä, ihania maisemia ja ne yöt, samettiset lämpöiset elokuun yöt.
Tänä kesänä ovat varmaankin kaikki saaneet nauttia ilmoista, on tainnut olla jokaiselle jotakin, ainakin minulle ilmat ovat olleet mahtavat.
Suomalainen vuodenkierto on upea juttu, vaikka kuinka tykkäisin kesästä, vasta talven jälkeen sen oikein voin tuntea kaikilla aisteillani.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Ajatuksia keskiviikkona, 5.8.09
Olen eilen saanut taas kokea sellaisen elämyksen, ettei tätä tunnetta oikeastaan voi edes kuvata.
Täpötäydessä (jo toukokuussa loppuunvaratussa) teltassa, kuumuudessa, ahtaasti penkin päässä istuen, nautinnon hymy kaikesta kuulemastani varmasti karehti kasvoilla ja vierähtipä jokunen ilon liikutuksen kyynelkin poskelle.
Olin Tampereen Teatterikesän Kaj Chydeniuksen laulustudio VI:tta kuuntelemassa.
Tiesin kyllä, niitä jo neljä aiemmin kokeneena, että taattua nautintoa on luvassa.
Tällä kertaa, joka oli säveltäjän 70-vuotiskonsertti, ohjelma koostui Chydeniuksen säveltämistä suomalaisten runoilijoiden runoista melkomoisena läpileikkauksena teemalla Kotomaamme.
Kaj Chydenius on säveltänyt 1700- luvulla syntyneiden Sprengtportenin (aivan sama, jonka tunnemme Suomen sotahistoriasta), Franzenin ja Juteinin runoista lähtien aina tämän päivän, vielä elävien lyyrikoiden runoihin asti.
Laulajat, Taru Nyman, Suvi-Sini Peltola, Tatu Siivonen ja Jussi Chydenius tulkitsivat näitä sävellettyjä runoja erittäin upeasti, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, erityisesti Taru Nymanin äänen helisevää sointia kuullessa.
Mukana oli myös lahtelais-tamperelainen kamarikuoro, APRICUS, joka Jyrki Honkosen johtamana hienosti tulkitsi Pentti Saarikosken En ole pääsevä perille-sarjan sekä japanilaisiin runoihin sävelletyn sarjan Taimen asuu koskessa.
Encorena esitetty Leinon Virta venhettä vie, oli niin herkällä tavalla upea, että jo pelkästään sen takia kannatti taas olla kuulemassa tätä mainiota säveltäjää ja hienoja laulajia, kiitokseni heille.
Täpötäydessä (jo toukokuussa loppuunvaratussa) teltassa, kuumuudessa, ahtaasti penkin päässä istuen, nautinnon hymy kaikesta kuulemastani varmasti karehti kasvoilla ja vierähtipä jokunen ilon liikutuksen kyynelkin poskelle.
Olin Tampereen Teatterikesän Kaj Chydeniuksen laulustudio VI:tta kuuntelemassa.
Tiesin kyllä, niitä jo neljä aiemmin kokeneena, että taattua nautintoa on luvassa.
Tällä kertaa, joka oli säveltäjän 70-vuotiskonsertti, ohjelma koostui Chydeniuksen säveltämistä suomalaisten runoilijoiden runoista melkomoisena läpileikkauksena teemalla Kotomaamme.
Kaj Chydenius on säveltänyt 1700- luvulla syntyneiden Sprengtportenin (aivan sama, jonka tunnemme Suomen sotahistoriasta), Franzenin ja Juteinin runoista lähtien aina tämän päivän, vielä elävien lyyrikoiden runoihin asti.
Laulajat, Taru Nyman, Suvi-Sini Peltola, Tatu Siivonen ja Jussi Chydenius tulkitsivat näitä sävellettyjä runoja erittäin upeasti, kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, erityisesti Taru Nymanin äänen helisevää sointia kuullessa.
Mukana oli myös lahtelais-tamperelainen kamarikuoro, APRICUS, joka Jyrki Honkosen johtamana hienosti tulkitsi Pentti Saarikosken En ole pääsevä perille-sarjan sekä japanilaisiin runoihin sävelletyn sarjan Taimen asuu koskessa.
Encorena esitetty Leinon Virta venhettä vie, oli niin herkällä tavalla upea, että jo pelkästään sen takia kannatti taas olla kuulemassa tätä mainiota säveltäjää ja hienoja laulajia, kiitokseni heille.
maanantai 3. elokuuta 2009
Ajatuksia maanantaina, 3.8.09
Viimeinen täysi lomaviikko alkoi tänään.
Eilen palattiin pikkureissultamme, oli oikein hyvä matka Ahvenenmaalle, mutta voi, miten hyvältä tuntuikaan taas kotona oma sänky! On se vaan kummallista, että aina silloin tällöin on lähdettävä kotoa pois, jotta sen arvo palaisi mieleen.
Tampereella on menossa Teatterikesä, ja meilläkin on jo alkukesästä hankitut liput huomiseen Kaj Chydeniuksen Laulustudio VI:een, sekä loppuviikolla Lasse Pöystin, Mies, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä sekä Pirkko Saision Kielletyt laulut -esityksiin.
Teatterikesä, joka on kaiketi jo 40. on aina mieluisa päätös kesälomalle.
Vielä en ole montaa ajatusta työlle suonut. 3 työkaveria on jäänyt eläkkeelle, olemme saaneet uuden rehtorin ja minusta on tullut työyhteisöni vanhin jäsen (minullahan on vielä 2 työvuotta), aika näyttää muuttuuko työilmapiiri ja mihin suuntaan.
Muutama päivä vielä kerätään voimia, ja sitten olen taas valmis ottamaan vastaan 2. luokkani ja voimme yhdessä innolla aloittaa lukuvuoden uurastuksen.
Eilen palattiin pikkureissultamme, oli oikein hyvä matka Ahvenenmaalle, mutta voi, miten hyvältä tuntuikaan taas kotona oma sänky! On se vaan kummallista, että aina silloin tällöin on lähdettävä kotoa pois, jotta sen arvo palaisi mieleen.
Tampereella on menossa Teatterikesä, ja meilläkin on jo alkukesästä hankitut liput huomiseen Kaj Chydeniuksen Laulustudio VI:een, sekä loppuviikolla Lasse Pöystin, Mies, joka kieltäytyi käyttämästä hissiä sekä Pirkko Saision Kielletyt laulut -esityksiin.
Teatterikesä, joka on kaiketi jo 40. on aina mieluisa päätös kesälomalle.
Vielä en ole montaa ajatusta työlle suonut. 3 työkaveria on jäänyt eläkkeelle, olemme saaneet uuden rehtorin ja minusta on tullut työyhteisöni vanhin jäsen (minullahan on vielä 2 työvuotta), aika näyttää muuttuuko työilmapiiri ja mihin suuntaan.
Muutama päivä vielä kerätään voimia, ja sitten olen taas valmis ottamaan vastaan 2. luokkani ja voimme yhdessä innolla aloittaa lukuvuoden uurastuksen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)