Ensimmäinen, tosin vajaa työviikko uutta kouluvuotta takana. Edessä vielä lähes 200 työntäyteistä, mutta antoisaa koulupäivää, ja sitten on taas kesä!
Koulun alku on aina yhtä häsleerausta, vaikka minullakin tämä oli jo 52. kerta!
17 ensimmäistä meni hiukan rauhallisemmin oppilaana/opiskelijana, mutta viimeiset 35 ovatkin olleet sitäkin kiireisempiä.
No, kun pääsemme kunnolla alkuun, kaikki muuttuu ja tutut, turvalliset rutiinit istuvat tähänkin työhön.
Koulullemme tuli uusi rehtori, oikein asiallisen tuntuinen nuori naisopettaja tuli Vaasasta Tampereelle ja ainakin minut hän on jo vakuuttanut paitsi tarmollaan, myös pätevyydellään ja ennenkaikkea inhimillisellä joustavuudellaan. Arvostan myös suuresti hänen iloisuuttaan ja nauravaisuuttaan. On kummallista, miten paljon työviihtyvyyteen vaikuttavatkaan ilmeet ja eleet! Päivä tuntuu helpolta aloittaa, kun saa iloisen huomen-tervehdyksen. Tervetuloa Satuleena!
Toki ymmärrän, että vaikeitakin päiviä tulee vastaan, mutta yllättävän usein ensivaikutelma on oikea.
Vaikka pitkältäkin lomalta palailtiin "vielä on kesää jäljellä".
Keväällä kirjoittelin valosta ja väreistä luonnossa ja nyt on sitten erilaisten värien, pitenevien varjojen, udun ja pimeiden öiden aika. Ei pahoja nekään. Melkein sanoisin tätä loppukesää romantiikan ajaksi, kaunista valojen ja varjojen leikkiä, vielä melko lämmintä, ihania maisemia ja ne yöt, samettiset lämpöiset elokuun yöt.
Tänä kesänä ovat varmaankin kaikki saaneet nauttia ilmoista, on tainnut olla jokaiselle jotakin, ainakin minulle ilmat ovat olleet mahtavat.
Suomalainen vuodenkierto on upea juttu, vaikka kuinka tykkäisin kesästä, vasta talven jälkeen sen oikein voin tuntea kaikilla aisteillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti