Taas on yksi elokuinen viikko takana ja ensi viikolla siirrytään syyskuulle.
Työviikot hurahtavat niin vauhdilla, ettei tahdo perässä pysyä. Kulunut viikkokin on ollut vielä niin kesäinen, että on ollut kiva lähteä töihin, kun ei vielä ole tarvinnut ulsteria naftaliinista hakea ja vallankin iltapäivällä kotiin tullessa on mainiosti t-paitasilla tarjennut.
Tällä kertaa työ tuntuu helpolta, ainakaan vielä ei ole tullut hankaluuksia vastaan, vanhempainiltakin sujui mutkattomasti ja lähes kaikki luokkani kodit olivat siinä mukana. Olemme ennestään tutuuja, kun samojen lasten kanssa tein töitä viime lukuvuoden.
Influenssa ei ole ainakaan vielä saavuttanut meidän luokkaa, eikä ehkä kouluakaan, poissaoloja on ollut vain muutama. Toivottavasti tuleekin mahdollisimman lievänä, jos on ihan pakko tulla.
Minun oma jakkuprojektini on ollut laiskuuden muodostamassa jäässä, mutta olen vakaasti päättänyt, että se on ylläni 12.9. syysjuhlissa. No eipä siitä enää puutu kuin hiojen istuttaminen ja yksi nappi, ai niin ja helma sekä kädentiet.
Muutama tunti tarkkaa työtä, ja se on siinä, mutta se motivaatio:).
Joskus on aikamoinen ristiriita siinä, että osaa tehdä, mutta ei viitsi ja haluaa kuitenkin jotain ihan "omannäköistä".
Aion nauttia viikonlopusta, vaikka Tana-ystäväni kompuroikin kasvonsa, eikä päässyt tulemaan meille kuten oli suunniteltu. Toivon sydämestäni, että vierailu kuitenkin toteutuu myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti