"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Tämän vanhan kansan sanonnan mukaan tänään viimeinenkin tonttu riisutaan seinältä ja pannaan talteen odottamaan uutta Tuomasta.
Viime päivinä olemme saaneet mukavaa puheenaihetta kauniista maisemista ympäri Suomea, kuurapuita on kuvattu siellä ja täällä. Kerrankin säästä on ollut myönteistä sanottavaa monta päivää, jopa talvisäästä, ja jopa minulla.
Tammikuu on puolessa välissä ja vuosi lähtenyt mukavasti alkuun, pitkä juhlajakso on takana ja arjessa puurretaan jo "täyttä häkää". Monilla meistä on vielä talvilomaa odotettavana ja tietenkin se iki-ihana suvi ja suviloma.
Kummallisia mielleyhtymiä sitä ihmiselle tulee. Serkuntyttö kerran viime kesänä mainitsi facebookissa jollekin kaverilleen tykkäävänsä suolasilakoista. No, me taidamme tämän nuoren naisen kanssa olla samankaltaisia monessakin asiassa (kuulemma sukuvikoja), mutta tässä nyt kumminkin.
Huomenna olisi tarkoitus syödä suolasilakoita! Tiedän, tiedän, liikaa suolaa, epäterveellistä, , mutta niin mahdottoman hyvää!
Laitan meille "vanhaan malliin" kuoriperunoita, joiden päällä silakat kypsyvät parissa minuutissa. Teen mukaan munakastikkeen ja lisukkeeksi ruisleipää ja maitoa/vettä.
Sellaisenaan se Tuntemattoman Hietanenkin suolasen silakan söi ja kehui sillä pärjäävän "pual vuat".
Kun minä olin lapsi, vasta jokunen vuosi sitten, tällaista saatettiin syödä, kun äidin rahat olivat käyneet vähiin ja seuraava tilipäivä oli vielä edessäpäin. Tuohon aikaan ei ollut luottokortteja, no joillakin oli kaupassa kirja, jolle ostettiin, mutta Irma-äiti kieltäytyi jyrkästi velaksi syömisestä. Näitä päiviä varten oli jo syksyllä hankittu silakka-astia kellariin, siihen suolasienien ja -kurkkujen viereen. (Ei ihme, että verenpaine on hiukan koholla:) ).
Enäänpä suolasilakoita ei syödäkään rahattomina päivinä, olin lentää pyllylleni, kun kaupassa huomasin kilohinnaksi 9 - 13€! Naudan sisäpaisti oli halvempaa! Luulisi silakan pääsevän jo herrasväenkin pöytiin.
Mutta oli kuinka oli, huomenna herkutellaan näin, ja tämän ruuan kanssa ei kuulu syödä mitään etikkapunajuurta tuoreempaa, tuskin edes sitä.
Ruokablogihan tästä meinasi tulla, ja mikäs siinä, jos silakoita jää, teen vielä jonain päivänä silakkalaatikkoa ja suutarinlohta. Perinneruokia näin härkäviikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti