Muistan ja ajattelen tänään erityisesti omaa äitiäni, Irmaa, joka ei ole enää kuutena äitienpäivänä ollut kanssamme.
Osasinkohan koskaan oikein näyttää rakkauttani, kiitollisuuttani ja arvostustani hänelle? Ellen osannut, hän sen tiesi, koska hän oli äiti ja äideillä on ihan oma juttu, äidinvaisto.
Niitä askelia, jotka Irma-äiti joutui elämässään kulkemaan, monikaan meistä nykyäideistä ei kulkisi, ja kiitos mm.Irman yhteiskunnallisen toiminnan, ei meidän edes tarvitse.
Äitini kaltaiset valveutuneet naiset ja miehet toimivat aikanaan niin, että heidän lapsillaan ja lastensa lapsilla on melkoinen tukiverkko huonojenkin päivien varalla, meidän tehtävämme olisi nyt huolehtia siitä, että se on edelleen nuoremmillakin sukupolvilla.
Ajattelen myös nuorisoani, omia lapsiani, noita elämäni aarteita. Heille olen pyrkinyt antamaan rakennuspuut, nyt heidän on aika rakentaa omaa elämäänsä, ja osoittamaan polkuja, jotka johdattavat tielle, jota kulkea eteenpäin, nyt heidän on aika löytää se tie.
Ja ajattelen sitä poikaani, joka 28 vuotta sitten syntyi tähän maailmaan kohtuuni menehtyneenä, hänelläkin on aina paikka sydämessäni.
Äitienpäivä toukokuun toisena sunnuntaina on vähän ahdistava. Tietenkin ihan lapsena sitä osasi aidosti laulaa luikauttaa "Maan päällä paikka yksi on.." ja ojentaa vuokkokimpun, jos joku aikuinen oli kaupunkilaistytön vienyt metsään niitä poimimaan, Amurissa ei vuokkoja kasvanut.
Ja löytyihän sieltä äidin piironginlaatikosta kaikki kortitkin aina syntymäkeväästäni asti. Myöhemmin sitten tuli tämä kaupallinen maailma tutuksi ja lahjan hankkimisen vaikeus, sitä kun kuvitteli, että lahjan rahallinen arvo olisi jonkinlainen mittari. Hyvin mainosmiehet siis onnistuivat jo -60-luvulla.
Vasta oma äitiyteni avasi silmäni tässäkin asiassa.
Äitienpäivän arvo ei ole tavarassa eikä timanteissa, se on ajatuksissa.
Tänään saan molemmat lapseni luokseni ja se on mukavaa, syödä ja kahvitella ja jutella kaikki yhdessä, mutta mainiosti ovat kuluneet nekin päivät, jolloin toinen tai molemmat ovat olleet muualla, tiedän, että samalla tavalla, kuin he ovat minun omiani ja aina mukanani, niin minäkin olen heidän mielissään ja sydämissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti