Kesäpäivänseisaus, se tarkoittaa, että juuri tänään on Suomessa päivä pisimmillään ja ns. yötön yö.
Kun olin lapsi, täältä "etelästä" matkustettiin Aavasaksalle ihailemaan yöllistä aurinkonäkyä. Aavasaksa taitaa olla eteläisin paikka, missä aurinko näkyy läpi yön, jos on näkyäkseen. Nykyään taidetaan mieluummin matkustaa etelään ihailemaan pimeitä, samettisia öitä.
Minulle riittää, kun saan katsella tätä sanoinkuvaamatonta vehreyttä ja vihreyttä, jonka suomalainen luonto juuri nyt meille tarjoaa.
Olimme viikonloppuretkellä Helsingissä ja Porvoossa ja onnekseni minun ei tarvinnut ajaa autoa, tienvarsien kukkaloisto puiden moninaisen vihreyden kanssa naulitsivat katseeni pois tiestä ja liikenteestä.
Tiepengerrysten lupiineista, noista vieraskasveista ollaan vihaisia, mutta kauniitahan ne juuri nyt kukkaloistossaan ovat, samoin hennon vaaleina huojuvat koiranputkien kukintohunnut, valko- ja puna-apilat, tervakukka ja ailakki, päivänkakkaroista, kurjenpolvista ja harakankelloista puhumattakaan.
On se luonto ihmeellinen puutarhuri, miten se osaakaan, matalat edessä ja korkeammat takana ja värit sointuvat keskenään aina niin täydellisen kauniisti. Voi, kunpa osaisin maalata nuo ihanat näyt, minun keinoni on vain tallentaa ne muistiini ja yrittää kaivella niitä sieltä sitten syksyn ja talven harmaina hetkinä mieleni ylennykseksi.
Helsingissä, Espoossa ja Porvoossa vietimme mukavan viikonlopun Raimon syntymäpäivän ja ystävien tapaamisen merkeissä. Meillä oli perjantaina oikein kiva ilta, kiitokset Marinalle ja Heipalle. Ja lauantaina menimme sitten Porvooseen, oli oikein asiaakin, Raimon läheisten haudat laitettiin "kesäkuntoon" ja Marina, joka oli kanssamme, oli varustanut mukaan ihanan piknikkorin suolaisine ja makeine herkkuineen. Marina tuntuu osaavan yllätykset eikä säästele vaivojaan ilahduttaakseen ystäviä. Voi miten virkistävä tapaamisemme taas oli!
Tänään pitäisi alkaa pihan juhlakuntoon laittaminen keskikesän suurta juhlaa varten. Tarkoituksemme on viettää juhannusta kotosalla, ja hyvien ilmojen sattuessa on mukavampi olla ulkona, kun pihakin on tiptop. Eipä tuo piha onneksi suurensuuri ole, mutta rivitalon pihaksi iso kuitenkin. Tykkään, että kukkapenkit ovat puhtaat rikkakasveista ja että penkkien reunat erottuvat nurmikosta. Kitkemistä siis riittää ihan tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti