Kesä jatkuu, kesä. Laiskottaa.
Tämä heinäkuinen helleviikko on kulunut lähes kokonaan sisätiloissa. Osittain se johtuu kuumuudesta, mutta talvella ja alkukesästä syömäni kovat antibioottikuurit tekivät sen, että ihoni ei kestä aurinkoa. Toki pieniä aikoja olen voinut olla ulkosalla hyvien aurinkovoiteiden ansiosta.
Keskiviikkona täällä Tampereella ja ympäristössä oli mahtava ukonilma, meilläkin se oli ihan "päällä" ja sai minut pelkäämään. Luonnonvoimat kun ovat vielä sellaiset, että eivät juurikaan kysele mitä me halutaan. Niiden rinnalla ihminen keksintöineen on melkoisen pieni.
Rankkasade ja ukkonen laskivat lämpötilaa muutamalla asteella ja kun eilen illalla ja viime yönä vielä sateli hyvän aikaa, luonto varmasti hiukan virkistyi. Yö olikin jo viileämpi saimme nukuttua hikoilematta hyvät yöunet.
Olen sentään saanut haettua ja perattua mansikat talveksi pakkaseen, tein sen ennen sateita, hyvän sään aikana, sain kuivat ja kiinteät marjat. Eipä noita enää kahdelta aikuiselta montaa litraa talven mittaan kulu, mutta mukava niillä silloin tällöin on herkutella.
Sain mielenkiintoisen sähköpostin todennäköisen pikkuserkkuni mieheltä USAsta. Olen haeskellut tätä 60-luvulla tapaamanikin Elainea jo pidemmän aikaa, kunnes googlettamalla löysin sivun torontolaisesta -70-luvun nuorisoteatteriryhmästä , jonka jäsen Elaine oli. Siellä oli myös kuva, josta olin tunnistavinani äitini puoleisen suvun piirteitä, ja viesti kyseisen Elainen mieheltä. No minä lähettelin tälle miehelle e-mailia ja luulin löytäneeni hänet facebookistakin. Viimein nyt sain vastauksen ja perinteisen postiosoitteen, mihin kirjoittaa ja ottaa yhteyttä.
Ja nyt minä en oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, kuulumisia itsestäni vai koko suvusta ja miten paljon. Suomeksi sanat eivät minulta ehkä loppuisi, mutta suomea tämä pikkuserkku ei osaa, ja minun kouluenglantini on vähän yksitoikkoista, etten sanoisi vivahteetonta. No, ehkä vaan alan kirjoittaa ja luotan siihen, että kyllä hän ymmärtää ja osaa lukea rivien välitkin.
Mielenkiintoista joka tapauksessa. Meidän äitimme siis olivat serkuksia ja me olemme samanikäisiä, nyt siis jo "akkoja". Tiedä millainen sukulais-ystävyyssuhde tästä kehkeytyy.
Aina yhtä mielenkiintoista lukea juttujasi, kiitos niistä! t. Matti
VastaaPoista