Elokuun toisen päivän aamu herätti minut raikkaudellaan. Nautin tästä, kuulas aurinkoinen aamu, aamukahvi ja lehti terassilla eikä helle hiota heti aamusta.
Olen virallisesti eläkkeellä toista päivää ja tuntuu hyvältä. Opettelin eilen uuden asian, netin opetusvideon avulla harjoittelin minulle uuden, mainion tavan viikkata paita. Ajattelin, että jospa otankin tavoitteekseni opetella silloin tällöin jonkun uuden asian tai tavan toimia ja rikon näin vanhoja, jo luutuneita rutiineitani.
En aio täyttää kalenteriani pakonomaisesti, vaikka vallalla onkin käsitys kiireisistä eläkeläisistä. Luulen, että edelleenkin inhoan kiirettä, nautin rauhallisuudesta ja viihdyn hyvin sekä kotona, että vanhojen ystävien seurassa, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja ehkä uusiin harrastuksiinkin, ja teen "mitä huvittaa".
Eläkeläiskortti on lompakossa, vaikka varsinaiseen eläkeikään on vielä muutamakin vuosi, ja huomaan, että sillä saa pieniä alennuksia monissa paikoissa, Juna- ja kaukoliikenteen bussilppujen lisäksi esim. elokuva- teatteri-ja konserttiliput ovat hiukkasen halvemmat. Se on hieno juttu, ehkä noilla euron tai kahden alennuksilla ikäihmisetkin saadaan pysymään elämässä mukana.
Tiedostan kuitenkin, että minä olen hyvässä asemassa, eläkkeelläni tulen toimeen ja voin käyttää kulttuuripalveluitakin halutessani ja jos tiukalle tuntuu, olen "reservissä", eli minulla on vielä 8 vuoden ajan mahdollisuus ottaa vastaan opettajan sijaisuuksia tms. ja saada vähän lisätuloa. Se ei nyt kuitenkaan ole suunnitelmissani.
Minulla oli nuorena opettajana, ensimmäisessä työpaikassani asetettu tavoite: elävänä eläkkeelle. Se on nyt toteutunut. Eilen, tavatessani erään ystävän, hän tokaisi, että nyt sitten uusi tavoite: eletään ainakin satavuotiaisksi. No, päiviämmehän emme onneksi tiedä, mutta yritetään elää täysipainoista elämää mahdollisimman pitkään.
Tervetuloa meidän ikinuorten eläkeläisten joukkoon.
VastaaPoistaTavoitteistasi pidetään kiinni ja eletään niin kauan, ihan kiusallakin.
Teveisin Raimosi