Olen saanut todeta, mitä on kiusaaminen vielä yli 60-vuotiaiden joukossa.
Se on ihan samanlaista kuin koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen. Se on ikävää selkäänpuukottamista, selän takana juonimista ja perättömien juttujen levittämistä.
En suostu kuuntelemaan, kun kiusaaja moittii yhteisössä useita eri toimijoita, ja sanon sen ääneen. Yritän ilmaista, etten halua kuulla takanapäin puhuttuja negatiivisia vanhoja juttuja ihmisistä, joita olen tuntenut muutaman kuuukauden tai mahdollisesti en tunne lainkaan. Ilmoitan selkeästi, että haluan ja kykenen ihan itse päättelemään ihmisten tavat toimia porukassa. Hetken kuluttua kuulen taas saman aloituksen, " ei millään pahalla, mutta henkilö xx ei sitä tai juu tätä, ja ilman minun tekemistäni..."
Liian moneen, ellei jopa jokaiseen, yhteisöön taitaa kuulua vallanhimoinen päällepäsmäri, jolle tärkeää on vain oman asemansa pönkittäminen keinolla millä hyvänsä.
Mietin, mikä saa ikäihmisenkin toimimaan näin ikävällä tavalla. Olen melko varma, että vastaus on pelko. Pelko siitä, että joku muu on suositumpi joukossa. Pelko siitä, että mahdollisesti jo vuosia jatkunut ilkeiden puheiden levittely tulee ilmi.
Mietin, miten voisin auttaa tällaista selkäänpuukottajaa. Hänen täytyy voida erittäin pahoin. Valitettavasti minulla ei ole keinoja auttamiseen, voin vain olla menemätttä kiusaamiseen mukaan ja ilmaista mitä mieltä olen hänen toimistaan.
Uudet pahat puheet ovat välttämättömiä, kunnes toivottavasti viimein joukkoon tulee sellainen mies tai nainen, joka rehellisyydellään, suorapuheisuudellaan, oikeudenmukaisuudellaan ja ystävien tasavertaisella kohtelulla murtaa tuon kieroilun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti