Tuo tammikuinen kirjoitukseni nikkelimarkasta on sikäli "menneen talven lumia", että viimeinkin, joku aika sitten, sain takaisin nuo "lääkkeisiin" lainaamani rahat. Edellisestä kirjoittelusta on vierähtänyt lähes vuosi. Tänä aikana meille on tapahtunut melkoisesti, lähes pelkästään hyviä asioita. Meille siis kuuluu hyvää.
Tänään minua ajatteluttaa se, mitä tarkoittaa hiljaisuus.
Se voi tarkoittaa rauhoittumista, ja siinä merkityksessä hiljaisuus onkin nautittavaa, voi kuunnella ajatuksiaan ja tutkiskella itseään.
Se voi myös tarkoittaa pakollista hiljaa oloa, sellaista, että ei ole seuraa, vaikka haluaisi, ja silloinhan hiljaisuus on ahdistavaa.
Joskus hiljaisuus voi olla ulkopuolelta tuleva toive tai vaatimus, ja siihen on tietenkin joku syy. Vaatimuksen esittäjä ei kuitenkaan ehkä aina huomaa, että se voi jäädä kalvamaan häntä itseään loppuelämäksi. Eikä sitä, miten hän itse on tilanteeseen tullut. Onko muiden oltava hiljaa, jotta oma, ei ehkä aina niin reilu toiminta, ei paljastu, vai mikä on taustalla, ellei asioita pystytä sopimaan?
Minä ainakaan en haluaisi olla todistamassa tilannetta, jossa toinen ei ehdi pyytämään eikä toinen antamaan anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti