Perjantai, lokakuun toinen jo, ja koulujen syysloma alkamassa. On kummallinen juttu, kun tietää loman olevan ihan lähellä, jo ovenraossa, sitä väsyy ja tuntuu, ettei jaksaisi enää tuntiakaan ihmisten lapsia. Jaksaisihan sitä, jos olisi pakko ja lomaa ei olisi. Onneksi syysloma meillä tänä vuonna kestää kokonaisen viikon, ehtii vähän irrota töistä ja rentoutua.
Huomenna tulee kuluneeksi 175 vuotta Aleksis Kiven syntymästä. Sitä ajatellessani, olen kertaillut mielessäni muistamiani kauniita lauluja hänen runoihinsa, Tuonen lehto, Suomenmaa, Timon laulu oravasta, 7 miehen voima, Jo valkenee kaukainen ranta, mm.
Aleksis Kiven kieli on mitä kauneinta suomea.
Syksy on vielä siedettävä, tänään itse asiassa kaunis ja kuulas ja vielä melko lämminkin, vielä voi vastapestyt lakanat kuivata ulkona auringonpaisteessa ja tuulessa, hmm, mikä tuoksu niihin tuleekaan.
Ei ole kyllä vanhaksi tulemista.
Muutama viikko sitten saamani munuaiskiviepäily onkin todennäköisesti sappikiviä tms. ja leikkauslähete on lähtenyt. Nyt juuri on silmäkulmasta ja otsasta poistettu pari ihomuutosta, ei kaiketi pahoja, mutta...
Olen kyllä tyytyväinen kotikuntani terveyspalveluihin, ovat toistaiseksi varmaankin maan parhaimpia, ellei peräti parhaat. Täällä terveyskeskuksesta hyvin herkästi lähetetään erikoialääkärin yksityisvastaanotolle konsultaatioon. Se sujuu paljon nopeammin, kuin sairaalan poliklinikan jonot, minullakin on nyt maksusitoumus ihotautilääkärille muutaman muun kasvojen alueella olevan pienen ihomuutoksen takia.
Pirkkalasta ei kannata muuttaa pois ja toivoa sopii, ettei tuo iso naapurikaupunki imaise tätä osakseen. Ei vaan, kai siinä voisi olla hyvätkin puolensa, sitä vaan alkaa olla siinä vaiheessa elämää, että jos jotakin kremppaa ilmenee, ja terveydenhoitohan nousee silloin hyvin tärkeäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti