Tänään olen vielä sairaslomalla ja pyrin olemaan puhumatta, jotta ääneni palautuisi maanantaihin mennessä. Helppoa se tällaiselle höpöttäjälle ei ole.
Onnistuin viime viikonlopun aikoihin nappaamaan itselleni syysflunssan ja minun heikoin kohtani on tärkein työkaluni, ääni.
Viime viikoloppuna olimme Jennin ja Miikan häissä Hatanpään kartanossa. Paikka ja tilaisuus olivat hyvin kauniit samoin kuin hääparikin. Tuossa tilaisuudessa tapasin minulle tärkeimmät sukulaiset äitini puolelta.
Koska läsnä oli tietysti myös Miikan suku ja nuorten suuri ystäväjoukko, vieraita oli paljon enemmän kuin tuttuja.

Minulla elää vielä kaksi enoa, joihin en ole pitänyt yhteyttä oikeastaan lainkaan. Toissapäivänä sattumalta labrassa tapasin Otto-enon, joka vaikutti virkeältä, mutta erittäin sairaalta mieheltä. Lupasin itselleni korjata virhettäni ja käydä tapaamassa Ottoa ja Eilaa, kun vielä voin.

Tulevana viikonloppuna, mikäli sää sallii, laitamme pihat, lähinnä perennapenkit, "talviteloille". Viime yön pakkanen vasta palellutti joriinit, eli daaliat. Lehdet ovat vielä puissa, joten haravointi siirtynee myöhemmäksi.
90-luvun alusta muistan sellaisen syksyn, että lumi tuli lehdessäoleville puille, se oli aika hurja juttu puille, ja pudonneita lehtiä oli maassa koko talven, meilläkin haravoitiin rumia sireeninlehtiä etupihalta jäisestä maasta joulunalusviikolla.

Oli kuinka oli, aion nauttia viikonlopusta, mikäli ilma äityy kurjaksi, sateeksi ja tuuleksi, sytytän sisällä kynttilöitä ja iloitsen siitä, ettei ole pakko mennä ulos.