Onpahan taas tavattu mukavia ihmisiä.
Viikonloppuna kokoontui Helsingissä pieni joukko SingOut-senioreita. Voi mahdoton, miten meillä oli hauskaa, vatsat kippuralla naurettiin itsekukin itsellemme ja varsinkin tietenkin muille.
Naurettiin ja laulettiin ja taas naurettiin.
Marina oli tyttärensä avulla järkännyt meille paikaksi Sörkan koulutustilat, ja hän oli myös laittanut maittavat keitot sekä pannarit ja jaksoimmekin puolilta päivin aina illansuuhun, jolloin vaihdoimme ravintola Chicoon. Haikealta taas tuntui puolilta öin erota.
Me olimme Raimon kanssa jo perjantaina katsomassa musiikkiteatteria Freda 51:ssä, jossa Teatteri Eurooppa 4, Kunto Ojansivun, Jani Koskisen ja Marikon johdattamina vei meitä 1900-luvun alkupuolelle ja Olavi Virran elämän vaiheisiin. Tuo elämä hiipui samaan aikaan, kun Sing Out Suomi oli voimissaan, 60-luvun lopulla.
Tässä musikaalissa tarinaa vietiin eteenpäin upeiden tanssien ja erittäin taitavien tanssijoiden avulla.
Sekä musiikki, että tanssit olivat "hintansa väärti", nautimme suunnattomasti.
Sunnnuntaina piti vielä katsoa Picasso, mutta kokemussäkki oli tämän viikonlopun osalta täynnä, emmekä enää jaksaneet, toisella kertaa sitten kuvataidetta.
Kotimatkalle saimme rakkaan "liftarin". Petri oli myös tullut pääkaupunkiin ja palasi kotiin äiskän ja Räiskän kyydissä.
Tällaiset viikonloput ovat tervetullutta kaamoskarkoitusta. Alkuviikko on töissä mennyt kuin siivillä, vaikka ehkä vuoden raskain aika on juuri käsillä.
Muutama viikko (n.6) vielä joululomaan, sen jälkeen päivät pitenevät, ja kevään sekä kesän lähestyminen tuntuu taas todelliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti