Ajatuksia tiistaina, 27.8,2013

 Juuri nyt kuulen helikopterin pärinän ulkoa. 

Tuo samainen helikopteri kuljetti lapseni viime viikolla sairaalan teho-osastolle, lapseni, lähes 28-vuotiaan, jolle arvaamatta oli puhjennut 1.-tyypin diabetes ja joka oli tietämättä tilanteestaan mennyt vakavaan insuliinishokkiin ja tajuttomaksi.

Viisi päivää sitten tajusin järkyttävällä tavalla, etteivät nuo  aikuisiksi kasvaneet lapsetkaan ole itsestänselvyyksiä, kuten emme me, heidän vanhempansakaan.

Tuo lapsi totuttelee nyt elämään uuden piirteensä kanssa, hänen on aina hoidettava itseään mm. pistoksin ja seurattava vointiaan eri tavalla, tarkemmin,  kuin ennen.  
Ja minä, äiti, totuttelen luottamaan siihen, että lapseni osaa ja haluaa, hän on jo aikuinen, minä en ole enää vastuussa hänen terveydestään, minun tehtäväni on nyt tukea.

Ajatuksia tiistaina, 7.5.2013

Kuulin TV:stä ajattelua herättävän venäläisen sanonnan, joka kuului suurin piirtein seuraavasti: valheella pääsee ehkä eteenpäin, mutta siltä tieltä ei koskaan ole paluuta.

Meillä todetaan sama asia

sanoin, valheella on lyhyet jäljet.

Mieleeni tuli arvostamani Lauri Viidan runo:  
Moraali

"Siisti täytyy aina olla!"
sanoi kissa hietikolla -
raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.

Samoin kuin kissalla, meillä ihmisilläkin moraali on usein vain sievä santakeko, jolla yritetään peitellä virheitä.

Mikä sitten on valhe? Minusta valhe on hyvin yksiselitteisesti kaikki, mikä ei ole ihan totta, mitään ”sallittuja, valkoisia” valheita tai osatotuuksia ei voi olla, eivätkä muistikuvat aina ole totuuksia.

Pikkulapsihan ei erota tarua todesta, mutta olen ajatellut, mikä saa aikuiset valehtelemaan. Onko se pelko, raukkamaisuus, tyhmyys, oman edun tavoittelu vai vain yksikertaisesti kieroon kasvanut luonne?

On kuitenkin varmaa, että valhe tarvitsee aina uuden valheen, sen santakeon, ja taas uuden, kunnes lopulta valehtelija ei enää tiedä tai muista, mitä kenellekin on puhunut tai tehnyt. Pahinta on mielestäni se, että valhekierteessä elävä valehtelee aina myös itselleen ja ennen pitkää menettää oman arvostuksensa.

Paluuta ei todellakaan ole. Ainoastaan valheiden myöntäminen ja täydellinen suunnanmuutos mahdollistavat sellaisen elämän, jossa voi rohkeasti ja oikeudenmukaisesti seistä oikeaksi katsomansa asian takana.

Tulos on varmasti plus-merkkinen, helpompi ja vapaampi elämä, ennen kaikkea sovussa itsensä kanssa.

Ajatuksia keskiviikkona, 20.3.2013

Olen saanut ajateltavaa.  

Olen saanut todeta, mitä on kiusaaminen vielä yli 60-vuotiaiden joukossa. 

Se on ihan samanlaista kuin koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen. Se on ikävää selkäänpuukottamista, selän takana juonimista ja perättömien juttujen levittämistä. 

En suostu kuuntelemaan, kun kiusaaja moittii yhteisössä useita eri toimijoita, ja sanon sen ääneen.  Yritän ilmaista, etten halua kuulla takanapäin puhuttuja negatiivisia vanhoja juttuja ihmisistä, joita olen tuntenut muutaman kuuukauden tai mahdollisesti en tunne lainkaan.  Ilmoitan selkeästi, että haluan ja kykenen ihan itse päättelemään ihmisten tavat toimia porukassa. Hetken kuluttua kuulen taas saman aloituksen, " ei millään pahalla, mutta henkilö xx ei sitä tai juu tätä,  ja ilman minun tekemistäni..."

 Liian moneen, ellei jopa jokaiseen, yhteisöön taitaa kuulua vallanhimoinen päällepäsmäri, jolle tärkeää on vain oman asemansa pönkittäminen keinolla millä hyvänsä.

Mietin, mikä saa ikäihmisenkin toimimaan näin ikävällä tavalla.  Olen melko varma, että vastaus on pelko.  Pelko siitä, että joku muu on suositumpi joukossa.  Pelko siitä, että mahdollisesti jo vuosia jatkunut ilkeiden puheiden levittely tulee ilmi. 

Mietin, miten voisin auttaa tällaista selkäänpuukottajaa.  Hänen täytyy voida erittäin pahoin.  Valitettavasti minulla ei ole keinoja auttamiseen, voin vain olla menemätttä kiusaamiseen mukaan ja ilmaista mitä mieltä olen hänen toimistaan.

Uudet pahat puheet ovat välttämättömiä, kunnes toivottavasti viimein joukkoon tulee sellainen mies tai nainen, joka rehellisyydellään, suorapuheisuudellaan, oikeudenmukaisuudellaan ja ystävien tasavertaisella kohtelulla murtaa tuon kieroilun.